Lupaus ja sen lunastus

Tänään oli aika lunastaa miehelleni antamani lupaus ajaa nurmikkoa, jos ja kun hankimme moottorittoman ruohonleikkurin. Ostimmekin kauneimman ever leikkurin, joka oli myös järkevin hankinta kapeutensa, ja sen myötä keveytensä, vuoksi. Mutta, että ruohonleikkuri voi ollakin söpö! :)

No, leikkurimme talvehti, loppukesän kuivuuden ansiosta, laatikossaan autotallissa. Ja kylmän kevään seurauksena nurmikko on alkanut kasvaa kohisten vasta nyt viime päivinä. Joten tänään otin hommakseni kaivella leikkuripaketin autotallin uumenista ja kurkistaa sinne sisälle nähdäkseni onnistuisinko saamaan leikkurin käyttökuntoon. (Ja TODELLA yllättämään töistä tulevan miehen leikatulla nurmikolla:)

Jep, paloinahan se leikkuri siellä laatikossa oli. Ruuvimeisselin ja jonkin sortin puristimien (hohtimet? ei varmaankaan..?) voimalla sekä hitusella raakaa voimaa sain leikkurin kasaan, ja TOIMIMAAN!! Nurmikko kestää taas katseet. Ja on sanottava, että nurmikon leikkaus on oikeasti kivaa kun ei tarvitse lykätä sellaista möykkävää, tärisevää h*****inkonetta, joita jostain ihme syystä vaan yksinkertaisesti vihaan. Olen aina vihannut. Ja käyttänyt ehkä kahdesti koko elämäni aikana.

Leikatun nurmen tuoksu on aina ihana - eikä siihen nyt enää sekoitu pakokaasun katkua. Tämähän on huippukivaa, kun on pikkupikkupiha ja voi hyvin perustein käyttää pelkästään manuaalisia työkaluja. Nurmikon leikkuusta on vaara tulla lempparihommiani tuolla söpöliinileikkurillamme.

Voiko siis oikeesti olla, että ruohonleikkurissa on kukkasia ja perhosia! <3