sunnuntai 24. elokuuta 2014

Eikä yksikään pelastunut

 

Lintsillä odotellessani tyttösiä vesihärvelistä, huomasin tämän yksinäisen paatin seilaavan kohti pääteasemaa. Päähäni pälkähti saman tien lause: "Eikä yksikään pelastunut" - ja taas synkänmusta tilannehuumorini sai hymyn huulilleni. Näytti niin yksinäiseltä, traagiseltakin tuo lautta. :)



Lause varmaan putkahti mieleen, koska kesän tekemisisiin on kuulunut lukea uudelleen Agatha Christien samanniminen dekkari - olen lukenut sen joskus parikymmentä (ei kun enemmän..?) hirveän kauan sitten ja huomasin sukulaistytösen kanssa jutellessani unohtaneeni  sekä tapahtumat ja loppuratkaisun. Silloin on ihan paikallaan lukaista kirja uudelleen läpi. Löysin sen ystäväni kirjahyllystä ja sain lainaan, joten nyt kirja on yöpöydällä lukemista odottelemassa. 

Olen taas onneksi saanut lukuputken auki - menikin pari vuotta etten lukenut juuri mitään. Kaipasin jo hirmuisesti sitä kivaa lököttelyä (lue: rentoutumista), jota lukeminen on.Ja niitä kaikkia tarinoita...

Tykkäätkö sinä Christiestä? Onko sinulla hyviä dekkarivinkkejä?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti