tiistai 14. helmikuuta 2012

Enkeliystävät

"Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme ja auttavat matkaan silloin kun näytämme unohtaneen miten mennä eteenpäin." (kortista, jonka sain sisko-kullaltani)


Olen viime aikoina miettinyt paljon ystävyyttä, varsinkin tämän nykyisen elämänmenon kiireiden keskellä. Päivät on tupattu täyteen kaikenlaista tekemistä ja menemistä, aikaa on niin vaikea löytää  ystäville. Kuitenkin kaikki me tarvitsemme ystäviä - ihmisiä, jotka ovat meille tärkeitä, ja joille me olemme tärkeitä. Kaikilla meillä on välillä huolemme ja murheemme sekä ilon ja onnellisuuden hetkemme, jotka haluamme jakaa muiden kanssa. Ystävät tuovat usein myös uutta näkökulmaa kiperiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Ystävän kanssa voi - ja saa - olla oma itsensä, omine kummallisuuksineen, virheineen, vahvuuksineen.

Aika on rajallinen meistä kaikille - kyse on siis priorisoinnista, mihin aikansa haluaa käyttää. Haluaako kuluttaa päivittäin tunteja, jotta liesi ja koti kiiltää moitteettomina. Vai istahtaako vaikka sohvalle ystävän kanssa kaffikupposten, limskalasien tai viinilasien kanssa. Juttelemaan tai vaikka katsomaan elokuvaa. Ystävän kanssa aika menettää merkityksensä. Juttu voi jatkua vaivatta tuntikausia, aamutunneille asti. Ja kuka kieltää tekemästä asioita yhdessä. Laittaa kimpassa ruokaa ja tiskata astiat. Viikata pyykit. Pestä lattiat. Imuroidessa on tosin vaikea jutella...

Ystävän kanssa juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäätiin, olipa viime tapaamisesta tunti, kuukausi tai kymmenen vuotta.



Paras tilanne on tietysti, jos on niin onnellinen, että saa elää ystävien keskellä. Oma perheeni on parhaita ystäviäni. Me puhumme paljon, nauramme ja välillä itkemmekin. Kannustamme toisiamme, kun toinen kohtaa haasteita tai tuntee olonsa muuten vain epävarmaksi. Rakastamme toisiamme ehdoitta, pyydämme ja annamme anteeksi. Kiitän Jumalaa ystävistäni joka päivä! <3
 
Ihanaa ystävänpäivää! <3 

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kimallusta kehiin

Meillä lamppupaikat sisäkatossa täyttyy hiljalleen, kun löydän haluamiani kaunottaria iltojamme valaisemaan. Olen oppinut, että varmimmin - ja kaikki kirppistelijät tietävät miten kauan siihen voi mennä - löydän tyyliseni huonekalut ja lamput kirpputoreilta tai antiikkikaupoista. Keittiön työpöydän päälle tarvittiin lisää valovoimaa, ja mielessäni väikkyi kuva kristallikruunusta - sellaisesta pienestä, joka sopii hyvin työpöydän ylle ja joka ei ole liian korkea. Plafondi ei kuitenkaan käynyt, koska sellaisia meillä on jo kaksi keittiön katossa yleisvaloa antamassa.

Kiertelin muutamia kertoja kirppiksiä löytämättä mitään. Sitten satuin lapsen kylästä hakumatkalla huomaamaan antiikkikaupan erään vanhemman tiilitalon alakerrassa. Ja siellä odotti minun kruununi! Jepjep, tiedän, tiedän.. kimaltaa ja säkenöi (JIHUU!!!)



Kruunu oli pikkaisen alakuloisen oloinen ostaessani sen. Metallihaarakkeet vähän vinksallaan ja hyvin, hyvin pölyinen. Pyyhin rungon hellästi kuivalla mikrokuituliinalla, pesin kristallit astianpesuainevedellä ja kiillotin talouspaperilla. Ja sain huomata, että vainuni oli oikeassa: kruunu on oikeasti hyvälaatuinen. Kristallit ovat paksua lasia ja kimaltavat kaikissa sateenkaaren väreissä valon osuessa niihin. Ja kristallit on sidottu ohuen ohuella metallilangalla runkoon tavalla, jossa on työlään väkertämisen makua. Ei liene ihan uusinta teknologiaa, ei. Mutta HUIPPU-UPEA!! Ja asuu meillä.. ;)

Lamppusöpöliini

Kierrellessämme mieheni kanssa Ruotsin suurimmaksi mainostetulla kirpparilla, iskin silmäni ihanaan keramiikkaiseen lampunjalkaan, jonka kuvionti on kolmiulotteinen ja jäljittelee kiedottua kangasta. Valon ja varjon vaihtelu luo erehdyttävän illuusion lampunjalan materiaalista, ja vie ajatukset muinaisen Rooman toogatyyliin.

Vietyämme ostoksemme autoon, kiertelimme vielä etsiskelemässä bongaamaani lampunjalkaan varjostinta. Kauppiaat olivat jo pakkailemassa myymättä jääneitä tavaroitaan, kun mieheni haukankatse tavoitti yksinään ilman jalkaa nakottavan varjostimen, joka näytti sopivan kuin nenä nassuun. Varjostin vaihtoi omistajaa kohtuullisella 50 SeKin hinnalla. Ja katsokaas mikä söpöliini tästä combosta syntyikään: 



















Kokeilin lamppua ensin olohuoneeseen, mihin se ei sopinut ollenkaan. Ehdin jo ajatella, josko tästä sittenkin tuli täysi huti, ja kauppareissu odottaa neutraalimman varjostimen etsinnän merkeissä. Mutta sitten hoksasin, että keittiöstämme puuttui täysin lempeä tunnelmavalaistus ja nostin lamppusen keittiön lipaston päälle. Siihen se sitten jäikin asumaan - lampun lämmin, himmeä, pehmeä valo on täydellinen iltavalaistus keittiöllemme. Yksinkertaisesti vain rrrrrakastan tuota kiedottua kangasta jäljittelevää jalkaa samoin kuin tuota muhkeaa, ajatukset menneeseen vievää varjostinta!! Hinnaksi tuli "kokonaiset" 100 SeK.

Ja me kun luulimme olevamme ihan liian myöhässä liikkeellä, kun ehdimme vasta iltapäivällä kirppikselle. Myöhäinenkin lintu näemmä lampun nappaa, ja parikin.. :)

Vaaleanpunaisin kukkaisterveisin..

Aurinko lienee saanut minut jo kevätmodukseen, koska tänään kauppareissulla en vain voinut vastustaa kukkasten kutsua. Johtuu varmasti osittain siitäkin, että kukkaosastolla loistivat lempparikukkasiani lempparivärissäni - vaaleanpunaisia hortensioita ja tulppaaneja! Vaikka usein onnistunkin kävelemään kukkasten ohi, tänään ei taktiikkani välttää kukkasten ostelua tehonnut ollenkaan vaan kannoin kotiini niin hortensian kuin tulppaanejakin. Enkä ymmärrä vieläkään kuinka nuo ihanuudet olisi voinut jättää kauppaan.


   


Nämä kukkakaunottaret sulostuttavat nyt viikkoamme keittiössä ja olohuoneessa. Palanen kesää talven keskelle! Kynttilät ja pehmoisen vaaleanpunaiset kukkaset - kuinka tässä voisi kärsiä kaamosmasennuksesta?

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! <3