Kahdet ballerinat, joita olen käyttänyt suurin piirtein yhtä paljon. Kumpiakaan en ole onnistunut kokonaan varjelemaan sateelta ja märiltä kaduilta. Molemmilla on ajettu autoa ja kävelty kilometrikaupalla. Kumpaakaan paria en puhdistanut tai fiksaillut tähän vertailuun, vaan nappasin kengät suoraan hyllystä kuvaan.
Ollaan heinäkuun lopussa ja Redouten kauniin vihreät loafer-tyyliset ballerinat alkavat jo vedellä viimeisiään. Varpaiden alla tuntuu koko ajan irronnut ja rutussa oleva sisäpohja. Takaa ja sivuilta kengät ovat jo aika kulahtaneen oloiset. Päältä yhä nätit - joskin jotenkin vinksahtaneen oloiset, sopeuduttuaan jalkateräni muotoon. Kumipohjat ovat ehjät ja lähes käyttämättömän näköiset.
Minna Parikan Edith-ballerinat metallinsinisenä ovat yhä kauniit. Ja pehmoiset. Sisäpohja on tiukasti paikoillaan, eikä kengissä muutenkaan näy paljoakaan käytön jälkiä. Pohjat tietty ovat vähän kuluneet paljosta kävelystä, mutta ehjät ja sanoisinpa yllättävän hyväkuntoiset ohkaisiksi nahkapohjiksi. Olisin odottanut, että näin ohuet nahkapohjat kulahtaisivat yhden kesän kävelystä. Kantapäät ovat siistit auton ajosta huolimatta. Ballerinoilla on vielä paljon käyttöaikaa jäljellä ja hyvä niin, nämä sulottaret ovat suosikkejani kenkärintamalla. <3
Hintaeroahan kengillä on paljon, mutta toisaalta omasta kokemuksestani huomaan, että käyttöaika on paljon pidempi kalliimmalla Parikan ballerinalla. Minna Parikan ballerinat ovat ihan selkeästi kaikin puolin laadukkaammat, niin materiaaleiltaan kuin käyttömukavuudeltaakin, plus tietty ulkonäöllisesti - kengissä on ihanaa jujua.
Kannattaako siis satsata? Se on aina jokaisen harkittavissa, mutta huomaan itse tulleeni hyvinkin rantuksi, sen jälkeen kun ensimmäiset Minna Parikkani hankin. Samaa mukavuutta ja pehmeyttä ei todellakaan löydy halvoista vaihtoehdoista - eikä omaan jalkaani vähän hinnakkaammistakaan, esimerkiksi Vagabondilta, jonka lesti ei vaan sovi omaan jalkaani. Mukavuudessa ja istuvuudessa on aina kyse myös käytetyn lestin sopivuudesta omaan jalkaan.
Redouten loafer-ballerinat joutunen piakkoin poistamaan aktiivikäytöstä, Edithien jatkaessa uskollista palvelustaan. Ainakin ensi kesä menee varmasti, ehkä vielä seuraavakin. Toivon ainakin - näistä sinisistä söpöliineistä en halua luopua ikinä. En haluaisi vihreistäkään, mutta varpaiden alle ruttaantuva sisäpohja ja kulahtanut ulkonäkö eivät enää sovi joka paikkaan, eikä sen puoleen tunnu erityisen mukavallekkaan. Sisäpohjan liimaamista voisin kokeilla, vaikkei minulla olekaan siitä erityisen hyviä kokemuksia aiemmista yritelmistä.
Joten tämä arvio menee 5-0 Parikalle. Millaisia käyttökokemuksia sinulla on eri kenkämerkeistä? Jaa mielellään kommenteissa!