perjantai 15. kesäkuuta 2012

Shoot for the moon..Even if you miss, you'll land among the stars

Nykyistä kotia sisustaessani olen villeentynyt teksteihin, postimerkkeihin, ruusuihin ja lintuihin. Tekstien sisäänmarssiin vaikuttaa varmasti se, että rohkaisevat ja tsemppaavat tekstit olleet tärkeitä elämässä viime aikoina tapahtuneiden mullistusten keskellä.

Keittiön kaappien oviin ja roskiskaapin sisäseiniin liimailin tarrakirjaimilla tekstit, alunperin ihan käytännön syistä astioiden kaappiin laittoa ja lajittelua helpottamaan. Tekstit kuppi- ja lasikaapeissa näyttivät niin kivoille, että liimailin sopivat tekstit vielä pariin ekstraan.. Silleen, että keittiöstä tuli sopusuhtaisen näköinen.  :)




Eteisen seinään löysin tapetin, jollaisen olen halunnut jo kauan - sanomalehtikuosia!


Ja muutamia löytöjä taulu- tai oikeammin kylttimuodossa. Tämä viimeisin hankintani kerää yhteen omat elämänohjeeni:

Kenkäfriikille sopiva kyltti, jota iki-ihana teinari-ikäinen jälkikasvu on parannellut (pikkulapussa lukee "parkour?") :D


Kylpyhuoneeseen leppoisaa tunnelmaa tuo taulu, joka yhdistää postimerkkiteeman ja tekstin. Tuotu matkamuistona entisestä kotikaupungistani (sopii hyvin, sillä paikallisilla siellä on niin leppoisa asenne elämään, varsinkin palkkatyötä kohtaan). Olin myös riittävän onnekas löytääkseni maailman kauneimman suihkuverhon. <3


Pikkukylttejä, joita on kertynyt vuosien varrella..




Sekä kello (edullistakin edullisempi löytö!) ja sanomalehtikuosinen vedettävä kauppakassi - yksi maailman parhaita keksintöjä, muuten.


Mutta nyt pitää siirtyä muiden tekstien pariin ja syventyä pikkaisen bisnesmahdollisuuksien pohtimiseen.. Vanha unelmani sekin, jonka haluaisin saada toteutettua - tai ainakin kokeiltua - ennen kiikkustuoliin jumahtamista. ;)

Sky High

Osana kenkäkaapin uudistusta muuttivat nämä kaunottaret hiljattain luokseni. Palattuanmme viikon kestäneeltä matkaltamme entiseen kotimaahamme, hain reissun aikana rantautuneen pakettini postista. Siellä oli Minna Parikan alesta ostamani ihanuudet: punaiset Frida kiiltonahkanilkkurit!! 
 
Fridat tuntuvat jalassa yhtä mukaville kuin ensimmäiset Parikkani, valkoiset Acasiat, jotka hankin tummansini-valkoisen iltapukuni kaveiksi akateemiseen promootioon. Acasioilla jaksoin hengailla hyvin koko juhlan, mukaanlukien muutaman tunnin tanssit illan lopuksi. Kävelin kotiin ihan omin jaloin illan päätteeksi. Kengät tosin vaihdoin kotimatkalle kannallisiin toppaversioihin kun syksy oli ehtinyt jo loska-aikaan. 
Fridat ovat ehkä samaa kenkämallia noin rakenteellisesti kuin Acasiat. Tolppakorko on tukeva kävellä, vaikka tasapainossa olisi parantamisen varaa. Korko on itse asiassa korkein, mitä olen koskaan käyttänyt, joten harjoittelu on tuottanut tulosta.
Helpointahan tässä minunkin tilanteessani olisi unohtaa kaikki korkokengät ja tepsutella tyytyväisenä ballerinnoissa ja tennareissa. Mutku satun rakastamaan korkokenkiä - niiden kauneutta ja kopsetta.. Eli omalla kohdallani korkkareiden täydellinen hylkääminen tuntuisi luovuttamiselta, periksi antamiselta, mitä en halua tehdä. Tasapainoaisti paranee kyllä pikkuhiljaa kunhan sitä haastaa riittävästi - joten korot kopsumaan vain ja helmat hulmuamaan kesän kunniaksi. :)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Maailman mukavimmat sandaalit (DESIGNED IN SWEDEN)

Kävin kevään korvalla kenkäkaupoilla etsimässä kesäksi sandaaleja, mielellään kauniilla, mukavalla kannalla. Elämänmuutokseni myötä olen joutunut tarkistelemaan kenkäkaappiani sekä kantaa että lestiä silmällä pitäen. No, toki, useimmat kengistäni ovat olleet jo vuosia vanhoja, joten ei kumma, jos jalka vähän levenee. Mutta kapea kanta on tullut nyt minulle haasteeksi, jota en tahdo saada selätettyä heikenneen tasapainoni vuoksi. Joten olen ajatellut ratkaista sen hankkimalla tolppakorkoisia kenkiä, ja siten jatkamalla tasapainoaistini haastamista korkokenkien avulla. Kapeat korot ovat siis joutuneet poistettavien listalle kenkäkaapistani. En tule niitä kuitenkaan käyttämään, ihan lähivuosina ainakaan.

Kenkäkauppoja kierrellessäni ja lukemattomia kenkäpareja sovitellessani jumahdin näihin äärimmäisen mukaviin nahkasandaaleihin merkiltä Ten Points. Sandaalien nahka on väriltään pehmoisen ruskean-harmaan-musta. Eli helppo yhdistellä. ;)


Korko on passelin korkuinen ja tolppamainen. Päkiän alla on pikkuisen platoa ja iki-ihana pehmuste, joten näillä kengillä jaksaa todellakin nauttia ihanasta pohjoisen, ja etelänkin, kesästä. Kävimme ystäväperheen kanssa kiertelemässä kaupunkia ja katselemassa paikalliset nähtävyydet, noin kuuden tunnin kävelyllä, ja jalat selvisivät koko päivästä - ilman sukkia - hennoilla hiertymillä. Jos olisin älynnyt laittaa aamulla sukat, ei jaloista olisi huomannut yhtään mitään.

Taustalla kuvassa näkyy kirpparilta pari vuotta sitten edullisesti ostettu vanha käsilaukku muutaman vuosikymmenen takaa, joka sopii väriltään täydellisesti sandaalien pohjan ja korkojen väriin. Laukku sai siis lopultakin match-parin. :)


Pikkupikkupiha



















Aloitin touhuilemaan kukkasten kanssa heti kun aurinko houkutteli lämmöllään ulos - eli aika aikaisin. Orvokit joutuivat ensimmäisinä yöpakkasten armoille, ja ovat selvinneet hyvin. Orvokkiruukku puskee koko ajan uutta kukkaa ja pituutta. Orvokit asustelevat pikkukuistilla, suojassa sateelta, mutta paistatellen auringossa.



Kuistin molemmin puolin olevat parvekeruukut täytin kukkasilla joku viikko sitten. Ja olen jo ehtinyt vaihtaa muutaman kukkasen. Vaaleanpunaiset ahkeraliisat menivät ihan surkean näköisiksi, ehkäpä yöpakkaset säikäyttivät ne. Joten vaihdoin ne pois pikkupetunioihin.



Nyt näyttävät kukkaset viihtyvän ja voivan hyvin. Tein vaihto-operaatiossa itselleni hyvin erikoisen valinnan: otin pari keltaista pikkupetuniaa vaaleanpunaisten seuraksi. Olen jostain ihme syystä yleensä vältellyt keltaisia kukkasia, mutta tänä keväänä olen pysähtynyt useammankin kerran kauppareissuilla ihailemaan mm keltaisia ruusuja. Ja yllättänyt todellakin itseni - onhan se tietty mukava huomata, ettei ole ihan niin kaavoihin kangistunut kuin on luullut. :)

Muutimme viime syksynä, joten tämä kevät ja kesä on kuin lahjapakettien availua puutarhan suhteen.. Mitä kaikkea maasta nouseekaan ja minkä värisiä kukkasia erinäisiin pensaisiin ilmestyy. Autotallimme seinustalla kasvavaan pensaaseen aukesivat aikaisin keväällä kauniinkauniit perhosmaiset, keltaiset kukkaset. Keveän, suloisen, raikkaan kauniita! Sain vielä kuvan kevään/kesään viimeisestä (?) kukinnosta (vinkata saa mielellään, jos joku tietää kukkasen nimen):


Kuistillamme roikkuu nyt myös ihan meille upouusi kokeilu: mansikka-amppeli. Olemme aiemmin aina olleet Suomessa pitkällä lomalla mansikka-aikaan. Nyt ajattelin kokeilla, josko saisimme suuta pikkaisen makeaksi amppelista. Realistina olen hiukkasen skeptinen, josko saisin jotain syötävää "tuotettua" ihan itse, mutta sitäkään ei kokeilematta voi tietää.. Haaveena on vielä kotona viljellyt yrtit ja salaatit, mutta niiden yrittely taitaa jäädä ensi kesään.



Lupaus ja sen lunastus

Tänään oli aika lunastaa miehelleni antamani lupaus ajaa nurmikkoa, jos ja kun hankimme moottorittoman ruohonleikkurin. Ostimmekin kauneimman ever leikkurin, joka oli myös järkevin hankinta kapeutensa, ja sen myötä keveytensä, vuoksi. Mutta, että ruohonleikkuri voi ollakin söpö! :)



No, leikkurimme talvehti, loppukesän kuivuuden ansiosta, laatikossaan autotallissa. Ja kylmän kevään seurauksena nurmikko on alkanut kasvaa kohisten vasta nyt viime päivinä. Joten tänään otin hommakseni kaivella leikkuripaketin autotallin uumenista ja kurkistaa sinne sisälle nähdäkseni onnistuisinko saamaan leikkurin käyttökuntoon. (Ja TODELLA yllättämään töistä tulevan miehen leikatulla nurmikolla:)

Jep, paloinahan se leikkuri siellä laatikossa oli. Ruuvimeisselin ja jonkin sortin puristimien (hohtimet? ei varmaankaan..?) voimalla sekä hitusella raakaa voimaa sain leikkurin kasaan, ja TOIMIMAAN!! Nurmikko kestää taas katseet. Ja on sanottava, että nurmikon leikkaus on oikeasti kivaa kun ei tarvitse lykätä sellaista möykkävää, tärisevää h*****inkonetta, joita jostain ihme syystä vaan yksinkertaisesti vihaan. Olen aina vihannut. Ja käyttänyt ehkä kahdesti koko elämäni aikana.

Leikatun nurmen tuoksu on aina ihana - eikä siihen nyt enää sekoitu pakokaasun katkua. Tämähän on huippukivaa, kun on pikkupikkupiha ja voi hyvin perustein käyttää pelkästään manuaalisia työkaluja. Nurmikon leikkuusta on vaara tulla lempparihommiani tuolla söpöliinileikkurillamme.

Voiko siis oikeesti olla, että ruohonleikkurissa on kukkasia ja perhosia! <3